Ekologisuus on taloudellisuutta

Tulevaisuutemme on uhattuna! Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun tarkastelee uutisointia. Ilmastonmuutos, luontokato ja resurssien riittävyys ovat vakioaiheita niin lehdissä, kuin poliittisilla areenoillakin. Olemme tilanteessa, jossa suunnan on muututtava. Muutokselle on kuitenkin hedelmällinen maaperä olemassa, sillä ekologiset toimet ovat usein myös taloudellisesti järkeviä.

Muutoksen tekeminen vaatii asennemuutosta ja rohkeutta ajatella uudella tavalla. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää olla realisti. Ihminen on huomioitava jokaisessa päätöksessä, jos aikoo saada muutosta aikaiseksi. Monissa poliittisissa kannanotoissa ja suunnitelmissa lähtökohtana on rajoittaminen. Liikennepolttoaineiden hintaa nostetaan veroilla, jotta ihmiset eivät enää liikkuisi. Kaupunkien liikennesuunnittelussa yksityisautoilijoita halutaan joukkoliikenteen käyttäjiksi heikentämällä liikenteen sujuvuutta. Kuluttamista halutaan hillitä nostamalla tuotteiden hintaa. Rajoitusten vaikutukset kohdistuvat kuitenkin usein pienituloisimpiin, joilta yksinkertaisesti loppuu rahat ja on pakko vähentää kaikkea. Se taas lisää yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia, liikuntaa ja pahimmassa tapauksessa masennusta ja itsemurhia.

Kulutusta ja kuluttamista pyritään myös hillitsemään tietoisuutta lisäämällä, joka vaikuttaa myös kestävämpien vaihtoehtojen valitsemiseen. Tavoitteena tämä onkin tärkeä tapa toimia. Samalla on vain pyrittävä välttämään ahdistuksen lisääntymistä erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Kuluttajille on annettava myös vaihtoehtoja, jotta he voivat toteuttaa tietoisia valintoja käytännössä. Heitä voi esimerkiksi kannustaa valitsemaan puusta valmistettuja tuotteita muovisten sijasta. Yksi tapa vähentää kulutusta on jakamistalous. Jakamistaloudessa ihmisen ei tarvitse luopua tarvitsemistaan hyödykkeistä, mutta hän voi saada tarpeen täytettyä pienemmillä kustannuksilla ja samalla pienennettyä ekologista jalanjälkeään.

Mistä säästöt tulevat

Jakamistaloudella ja yhteisöratkaisuilla voi saavuttaa taloudellisia säästöjä monella tavalla. Suuruuden ekonomia toteutuu näissä, sillä isommalla porukalla on mahdollista saada isommat säästöt. Energiayhteisössä käyttäjät investoivat energian tuotantoon, jakeluun ja/tai kausivarastointiratkaisuihin. Esimerkiksi Mynämäelle suunniteltavassa 33 asunnon Gadolin Älykylässä tehdään kokonaiselle asuinalueelle yhteinen energiajärjestelmä, jonka avulla talot lämmitetään aurinkoenergialla läpi vuoden. Ratkaisu ei onnistuisi yksittäisessä omakotitalossa kustannustehokkaasti. Alueellinen ratkaisu mahdollistaa lämpöenergian kausivarastoinnin ja aluetason optimoinnin kaikkien energiaa kuluttavat käyttöpaikat huomioiden. Lämmön hinta per megawattitunti on kahden euron luokkaa ja suurimman osan vuodesta myös sähkö on ilmaista ja puhdasta aurinkoenergiaa.

” Lämmön hinta per megawattitunti on kahden euron luokkaa ja suurimman osan vuodesta myös sähkö on ilmaista ja puhdasta aurinkoenergiaa.”

Lähes jokaisesta kodista löytyy myös jonkinlainen akkuporakone. Sitä käytetään silloin tällöin ja lähes kaiken ajan se on kuitenkin vain komeron täytettä. Kohtuullinen laite maksaa noin 250 euroa tarvittavine ruuvikärkineen ja porasarjoineen. Jos 33 perhettä ostaa laitteen, investointi on yhteensä jo yli 8000 euroa. Yhdessä ostamalla voisi hankkia esimerkiksi kaksi laitetta, jotka riittävät täyttämään kaikkien ruuvaus- tai poraustarpeen. Säästö voi olla jopa 90 prosenttia siitä huolimatta, että hankitaankin ammattitason työvälineet.

Autoilun hinta nousee jatkuvasti. Siitä huolimatta on hyvin tavallista, että omakotitalon pihassa seisoo kaksi autoa odottamassa käyttöä. Monella onkin niille molemmille tarvetta, mutta muille voisi ratkaisuna olla yhteiskäyttöauto kakkosautona. Kaava on selkeä. Niin kauan kuin autoja on vähemmän kuin 1/perhekunta, yhteiskäyttöön hankittuna ne ovat edullisempia. Alla laskelma vaihtoehdolla, jossa yhteiskäyttöön hankitaan 4 autoa.

Yhdessä hankkimalla voidaan säästää myös autoilun kuluissa

Yhteiskäyttö mahdollistaa myös monenlaisten variaatioiden käytön liikkumiseen. Ehkä hankitaankin 4 autoa, 2 soutuvenettä lähirantaan, 4 sähköpolkupyörää ja 10 sähköskoottia. Jokaiselle Gadolinin perhekunnalle se maksaisi 734,18 euroa kertakorvauksena ja 75,88€/kk autoleasing maksua. Jos laitteita uusitaan tai hankitaan lisää esim. kahden vuoden välein, kaikki liikkumisen välineet kustantaisivat yhteensä 106,47 euroa kuukaudessa.

Taloudelliset säästöt voi myös melko suoraviivaisesti laskea ekologisen jalanjäljen pienentämisenä. Kun hankitaan vähemmän, kulutetaan vähemmän luonnonvaroja. Yhteiskäytön hienouksiin kuuluukin käyttöasteen kasvaminen hankintojen lisäämisen sijasta.

Yhteiskäytön haasteet

Yksinkertaisintakin talousmatematiikkaa harjoittava huomaa hyvin nopeasti, että yhdessä hankkimalla voidaan säästää todella suuria summia rahaa. Miksi yhteiskäyttö ei kuitenkaan näytä yleistyvän. Syitä tähän on useita.

1.      Välineiden huolto ja ylläpito. On ensiarvoisen tärkeää, että välineiden huollosta ja ylläpidosta on sovittu täsmällisesti. Jokaisen käyttökerran jälkeen autoista on vietävä roskat pois ja ne on jätettävä siistiin kuntoon. Auton pesuista kannattaa sopia myös. Sähköpolkupyörien osalta on ikävä huomata, että akku on tyhjä, kun pitäisi lähteä liikkeelle. Ne on siis muistettava myös ladata. Lähes kaikille välineille on jokaisen käyttäjän tehtävä jotain pieniä askareita, jotta seuraavalla olisi aina helppo ja mukava ottaa väline käyttöön. Tiedämme myös perinteisen yhteisvastuullisuuden vaaranpaikat. Jotta vältymme tilanteelta, että välineet eivät olisi käyttökunnossa, kannattaa nimetä vastuuhenkilö tarkastamaan välineet aika ajoin. Sama tai toinen henkilö voi vastata huolto-ohjelmien noudattamisesta jne. Vastuuhenkilöille on syytä miettiä myös siitä saatava korvaus.

2.      Säilytys. Laitteiden ja välineiden säilytys tulee järjestää siten, että ne ovat helposti saatavilla. Mikäli esimerkiksi auton säilytyspaikka on puolen kilometrin päässä kotoa, sen käyttö muodostuu herkästi vaivalloiseksi. Tai ainakin siihen tulee sellainen tuntu. Veneen osalta on luontevaa, että se on rannassa, vaikka ranta olisikin hieman kauempana. Polkupyörät ja skootit taas pitäisi olla lähes kotiovella. Kaikkien hankittavien välineiden osalta on hyvä pohtia, miten niitä säilytetään siten, että niiden käyttäminen on edelleen jokseenkin vaivatonta. Sen vuoksi näenkin mahdollisuuksia erityisesti kokonaisten asuinalueiden kohdalla, jossa kaikki asukkaat ovat ”poolissa” mukana.

3.      Määrä. Jotta yhteiskäyttö pysyy mielekkäänä, hankittuja välineitä pitää olla oikea määrä. Ensinnäkin niitä pitää olla riittävän paljon. Ihmisillä on taipumusta tehdä hyvin nopeastikin johtopäätöksiä, jos vaikkapa autoa ei ole saatavilla silloin, kun itse sitä tarvitsisi. Jo muutaman kerran jälkeen koko järjestelmä voi tuntua täysin epäonnistuneelta. Ylimitoituksella taas menetetään saavutettavissa olevia taloudellisia hyötyjä.

4.      Varaukset ja käyttökorvaukset. Toimivalla varausjärjestelmällä on monta hyvää puolta. Ensinnäkin ihmiset voivat saada varmuuden, että tarvittava väline on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan. Varausjärjestelmän raportoinnin kautta voidaan myös havaita, jos on tarvetta hankkia joitain välineitä lisää. Ylläpidon kannalta on myös hyvä pystyä jäljittämään käyttäjä. Jo tietoisuus siitä vähentää ylimääräisten siivousten, pesujen ja huoltojen määrää. Jotkin välineet voivat olla sellaisia, että niiden käyttö maksaa rahaa. Silloin hyvän varausjärjestelmän avulla ennalta sovitun maksun voi periä jo varausvaiheessa. Maksujen suhteen ei kannata olla liian sinisilmäinen, sillä varmin tapa herättää riitoja on aiheuttaa tilanne, jossa aletaan tappelemaan rahasta.

5.      Käytön määrä ja pitkäaikaiskäyttö. Erimielisyyksiä voi myös syntyä, jos joku varaa välineitä omaan käyttöönsä siinä määrin, että muut eivät pysty välineitä hyödyntämään tasapuolisesti. Onkin hyvä sopia, miten varaukset jaetaan tasapuolisesti. Ongelmia tulee, jos joku varaa vaikka auton päivittäiseen työssäkäyntiin. Silloin oikea ratkaisu on oma auto yhteiskäyttöauton sijasta. Myös lomamatkojen osalta on hyvä tehdä linjaukset. Kahden viikon lomareissusta on sovittava muiden kanssa tai mahdollisesti hankittava ajoneuvo muutoin. Esimerkiksi vuokraamalla. Yhdessä voidaan sopia kyllä myös lomamatkalta perittävä ylimääräinen korvaus, joka kattaa kaikki ajoneuvon kulut tältä ajalta. Erityisen tärkeää on, että päätös tehdään yhdessä ja kaikki ovat sen takana.

Yhteiskäyttöisyydestä puhutaan usein myös vuokrayritysten kohdalla. Vuokrattavia välineitä, erityisesti autoja vuokraavien yritysten määrä lisääntyy kaupungeissa, joissa palveluntarjoajille on riittävästi asiakaspohjaa. Mutta sitä ei mielestäni pitäisi sekoittaa yhteiskäyttöön tai jakamistalouteen. Se on useimmiten vuokrausliiketoimintaa, jossa yritys rahoittaa välineiden hankinnan asiakkailta perittyinä maksuina.